sunnuntai 26. tammikuuta 2014

17/ Unennäkö

Yleiset unet
- Unennäkija pakenee jotakuta.
- Unennäkija yrittää toistuvasti tehdä jotakin.
- Putoaa, lentää tai ui.
- Myöhästyy jostakin tai etsii jotakin.
 

Epämiellyttävät unet ovat hieman yleisempiä kuin miellyttävät, niihin herätään helpommin ja siitä johtuu osin, että epämiellyttävät unet muistetaan useammin kuin miellyttävät unet. Vaikka unien sisällöt ovat joskus omituisia ja vääristyneitä, ne tulevat kuitenkin aina yksilön omasta kokemusmaailmasta.

 

Näkevätkö kaikki unia?
Lähes kaikki ihmiset näkevät joka yö useita unia. Unet unohtuvat, ellei ihminen herää heti unen jälkeen tai sen aikana ja paina tietoisesti unta mieleensä. Unen aikana ne hermoverkot, jotka valveilla vastaavat asioiden painamisesta muistiin, eivät toimi kunnolla. Unien näkemisen kannalta keskeisin univaihe on REM-uni. Kevyen ja syvän unen aikaiset unet ovat arkisia tai tylsiä. REM-univaiheen unet ovat taas lennokkaita ja mielikuvituksellisia. Harjoittelun avulla ihminen voi oppia hallitsemaan uniaan, ainakin osittain. Tietoisesti ohjattuja unia sanotaan selväuniksi.

Unien psykoanalyyttinen tulkinta
Sigmund Freud loi psykoanalyyttisen tavan tulkita unien sisältöjä päivätajunnan kielelle. Uni on Freudin mielestä "nukkumisen vartija", sen tehtävä on pitää nukkuja unessaan tyytyväisenä, toteuttaa toiveita. Freudin mukaan uni muuttaa mielen sisällöt symbolisiki kuviksi salatun alitajuisen logiikan ohjaamana. Freud arveli unessa olevan myös tiettyä vakiosymboliikkaa. Esim. kepit ja käärmeet ovat Freudin mukaan falloksen sybloleita ja laatikot ja lokerot kohdun.
 

Unien kongnitiivinen ja neuropsykologinen tulkinta
Aivorungosta näköaivokuorelle tulevat hermoimpulssit aiheuttavat eläviä näköaistimuksia ja herättävät assosiaatioketjuja. Moniin tunteisiin liittyvä mantelitumake on REM-unen aikana erityisen aktiivinen. Tämä sopii yhteen sen kanssa, että unessa on paljon pelkoihin ja väkivaltaan liittyviä sisältöjä. Vastaavasti suuret osat aivokuoren otsa- ja ohimolohkoa ovat hyvin passiivisia. Kun nämä tarkkaavaisuuden suuntaamisen ja itsehillinnän kannalta tärkeät alueet ovat passiivisia  selittyy unien epäloogisuusja hillittömyys.

Unien siällöiksi valikoituu tunnepitoisia ja henkilökohtaisesti merkityksellisiä muistoja. Uskotaan myös, että unissa voi tapahtua mieltä askarruttavien asioiden psyykkistä työstämistä. Aivotoiminta on REM-unessa ja heti sen jälkeen assosiatiivista, ajatukset seuraavat toisiaan erikoisella tavalla. Tämä saattaa selittää sen, että monet luovat keksinnöt ovat syntyneet unien pohjalta.

Suomalaisen tutkijan Antti Revonsuon mukaan unet ovat uhkasimulaatioita, joissa harjoitellaan uhkaaviin tilanteisiin reagoimista. Unista on ollut evoluutiossa hyötyä: ne esi-isistämmä, jotka ovat unissaan harjoitelleet uhkiin reagoimista, ovat selvinneet uhista parhaiten.

Käsite:
Unisensuuri voi näkyä esim. unen epäloogisina hyppyinä paheksuttavan kohtauksen yli.

14/ Muistin hermostollinen perusta

Amnesiat ovat muitihäiriöitä
Anterogradisessa amnesiassa uusien, vaurion jälkeen tapahtuneiden asioiden muistiin tallentaminen on vaikeaa. Retrogradisessa amnesiassa on vaikeuksia muistaa asioita, jotka tapahtuivat ennen aivojen vaurioitumista.

Muisti tarvitsee monia aivoalueita
Hippokampus ja aivokuoren ohimolohko ovat välttämättömiä uusien asioiden viemisessä säilömuistiin. Tuoreiden muistojen yksityiskohtaisuus on hippokampuksen ansioita. Vanhemmat muistot ovat hajaantuneet ympäri aivokuorta. Tunneseikkojen muistaminen perustuu mantelitumakkeen aktiivisuuteen. Se voi säilyttää muiston tapahtuneesta, vaikka asia olisi kadonnut tietoisesta muistosta. Työmuistin keskusyksikön toiminta on aivokuoren otsalohkon varassa. Kun muisto palautetaan säilömuistista työmuistiin, aivoissa aktivoitu uudelleen niitä hermosoluja, jotka olivat aktiivisena muistiin tallentaessa. Taitomuisti tarvitsee paljon toistoja ja harjoitusta. Hyvin opittu taito varastoituu usein tyvitumakkeiden ja pikkuaivojen hermoverkkoihin.

Muistaminen muuttaa hermosolujen toimintaa
Mitä useammin hermosolu A aktivoi hermosolua B, sen vahvemmaksi niiden välinen yhteys muodostuu. Hermosoluja kuolee päivittäin ja muistaminen perustuu hermosolujen välisiin yhteyksiin, joidenkin muistojen katoaminen näyttäisi väistämättömältä. Muistitieto, jota ei tarvita tai muistella kovin usein, on suuremmassa vaarassa unohtua kuin paljon käytetty.

Muistin tutkijat ovat keskittyneet Aplysia-nimisen merinilviäisen hermosolhuin, koska niitä on vähän, ja ne ovat verraten isokokoisia.

Dementiat vaikeuttavat arkielämästä selviämistä
Dementiaa voivat aiheuttaa mm. puutostilat ja tietyt keskushermoston sairaudet. Taustalla voi olla myös geneettinen alttius. Oireisiin kuuluvat mm. muistin huononeminen ja vaikeus oppia uusia asioita. Ongelmia voi olla myös liikkumisessa, havaitsemisessa ja päätöksenteossa. Arviolta Suomessa on yli 70 000 vaikeaa tai keskivaikeaa dementiaa sairastavaa ihmistä.
 

Alzheimerin tauti-yleisin dementia
Yleisin ja vakavin denemtian aiheuttaja on Alzheimerin tauti. Oireet pahenevat asteittain. Ajan- ja paikantaju heikentyvät, myöhemmin elämänkertamuisti ja tietomuisti kärsivät paljon. Yksilö ei aina tiedä varmaksi minkä ikäinen hän on, eikä tunnista välttämättä läheisiäkään ihmisiä. Taudissa hermosolut tuhoutuvat paljon normaalia nopeammin, alkaa yleensä hippokampuksesta ja sen läheisyydestä.


Käsite:
Kestokorostuminen on ilmiö, jossa nopeatahtinen sarja hermoimpulsseja vaikuttaa tiettyihin hermosoluihin siten, että ne tulevat jopa viikoksi erityisen vastaanottaviksi uusille hermoimpulsseille. Kestokorostumista tapahtuu erityisesti hippokampuksen hermosoluissa.

13/ Unohtaminen ja säilömuistin häiriöt

Mitä unohtaminen on?
Unohtamisessa on kyse siitä, että mieleen palauttaminen ei enää onnistu. Muisto voi unohtua tai vääristyä monesta eri syystä:
- Kiire, ärsykkeiden suuri määrä tai henkilöhkohtaisesti merkityksetön asia.
- Työmuistin tukkeutuminen, kehittymätön sisäinen malli tai tunnekuohu.
- Asia, jota ei usein muistella.
- Muistivihjeet puuttuvat tai ovat harhauttavia.
- Muistisisällöt häiritsevät toisiaan (esim. samannäköiset oppilaat).

Kuvittele jos muistaisit kaikki ne kerrat, kun olet pysäköinyt autosi eri paikkaan tällä parkkipaikalla. Jos kaikki ne paikat olisivat mielessäsi edelleen, olisi työlästä muistaa se paikka, johon tänään autosi jätit.

Suurin osa asioista unohtuu saman tien
Valtaosa unohtamisesta tapahtuu ensimmäisten päivien aikana ja hidastuu tämän jälkeen. Osa asioista painuu paremmin mieleen, ja siksi ne pysyvät muistissa paremmin. Tarkkaavaisuutta ei voi kohdentaa kovin moneen asiaan yhtä aikaa, muistamme yleensä hyvin vain pääasiat. Sivuasiat päätellään tai keksitään sisäisten mallien, yleistiedon, ennakkoluulojen tai oman mielikuvituksen avulla.
Varhaislapsuus ei tallennu tietoiseen muistiin.
Ihmisillä ei ole selkeitä, jäsentyneitä muistoja ensimmäisen kolmen vuoden tapahtumista. Varhaisissa "muistoissa" on kyse siitä, että ihminen on kuulemansa tai näkemänsä perusteella luonut kuvitelman, joka on alkanut tuntua muistolta. Ihmisten kyvyttömuus muistaa varhaislapsuuden vuosia selittyy osin sillä, että hippokampus ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt.

Tunteet helpottavat ja vaikeuttavat muistin toimintaa
Merkittävät tapahtumat/uutiset jäävät yleensä niin voimakkaasti mieleen, että puhutaan salamavalomuistista. Tunneseikat voivat vaikeuttaa mieleen palauttamista. Esim. esiintymistä jännittävä henkilö voi unohtaa vuorosanansa, jos ahdistus hallitsee mieltä. Kyseessä on black out.
 



Muistihaun lukkiutuminen
Mieleen palauttamisessa muistisisällöt voivat haitata toisiaan, kyse on interferenssistä. Esim. opettaja muistaa oppilaan nimen väärin, koska hän on aikaisemmin opettanut samannäköistä opiskelijaa, jolla on eri nimi. Muistihaku voi lukkiutua myös, jos ei voi käyttää omaa tapaansa palauttaa asioita muistiin tai, jos yrittää palauttaa asian muistiin eri hakusanalla millä sen on painanut muistiin (esim. kuukaudet aikajärjestyksessä).

Johdattelun vaikutus
Esim. Palmer ja Loftus näyttivät koehenkilöille videon, jossa autot törmäsivät toisiinsa. Tämän jälkeen toisilta kysyttiin: Kuinka lujaa autot ajoivat, kun ne osuivat toisiinsa? Toisilta kysyttiin: Kuinka lujaa autot ajoivat, kun ne rysähtivät toisiinsa? Viikon kuluttua ne, joilta oli kysytty "rysähdyksen" nopeutta, muistivat nähneensä maassa lasin siruja. Sanamuoto loi väärän muiston.

Käsite:
Eideettinen muistikuva esim. lapsi saattaa nähdä aiemmin näkemänsä kuvan mielessään yhtä tarkkana ja laskea huoneen lattian raitojen määrän täsmällisesti.

lauantai 25. tammikuuta 2014

12/ Työmuisti on ajattelun väline

Työmuistin rajallinen suorituskyky
Työmuistin kokoa mitataan esim. (WAIS.III) älykkyystestillä. Työmuistin koko on lähes kaikilla aikuisilla 4-9 numeroa/asiaa. Toinen pystyy pitämään työmuistissaan useampia asioita yhtää aikaa. Asioita yhdistelemällä, ne eivät vie työmuistista liikaa tilaa ja muistaminen helpottuu.

Työmuistin rakenne
Työmuistia ohjaa keskusyksikkö, ja sillä on kaksi "orjaa". Keskusyksikön tehtävä on ohjata kulloiseenkin kohteeseen. Lisäksi se osallistuu mielen sisältöjen arviointiin ja työstämiseen. Keskusyksikön toinen "orja" on kuulon työmuisti, jossa säilytetään kuultuja äänteitä ja sanoja. Pieni kuulon työmuisti haittaa vieraiden kielten oppimista. Aivoissa kuulon työmuisti aktivoi osia vasemman aivopuoliskon päälakilohkosta. Toinen "orja" on näön työmuisti, jossa pidetään näköhavaintoja. Se on välttämätön esim. autoilijalle. Näon työmuisti aktivoi oikean aivopuoliskon päälakilohkoa. Koska kuulolla ja näöllä on omat järjestelmänsä työmuistissa, pystymme käsittelemään yhtä aikaa kuultua ja nähtyä. Työmuistin rakenteeseen kuuluu lisäksi ns. episodinen puskuri. Se selittää ihmisen kyvyn muistaa pitkiäkin tarinoita ja sen miksi kuullut ja nähdyt asiat yhdeksi kokonaisuudeksi.

 

Työmuisti ja ikä 
Lasten ja aikuisten työmuistin ero on hyvin selvä, kun tehtävänä on palauttaa numerot mieleen kääteisessä järjestyksessä.
83927
4176392
Numerosarjan mieleen palauttaminen takaperin työllistää työmuistia enemmän kuin pelkkä toistaminen. Lapsen työmuisti usein ylikuormittuu. Esim. tehtävän lopettaminen kesken. Ylikuormittuminen tarkoittaa myös sitä, ettei kapasiteettia riitä oman toiminnan tarkkailuun.Lapsen kehittyessä hän pystyy käsittelemään suuremman määrän informaatiota työmuistissaan. Ikääntyessä työmuistin toimintakyky heikkenee. Aivotoiminnan hidastuessa työmuisti tukkeutuu helpommin. Myös aivojen otsalohkon toimintakyky vähenee, vaikuttaa työmuistin keskusyksikön suoriutumiskykyyn.

Työmuistin suorituskyky ennustaa lapsille erityisesti matematiikan, lukemisen ja kirjoittamisen taitoja.


Käsite:
Mieltämisyksikkö on useasta informaationpalasesta muodostettu yhtenäinen kokonaisuus.





11/ Miten muisti toimii


Muistaminen on luova tapahtuma
Muisti on luonteeltaan rekonstruktiivinen. Mieli rakentaa muistikuvat todellisista havainnoista, pohjatiedoista, ennakko-odotuksista, toiveista, peloista jne.

Monenlaisia muisteja
Aistimuistin koko on suuri: näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaistimuksia on hetken aistimuistissamme. Aistimuisti rekisteröi lukuisat aistimuket pieneksi hetkeksi, ja tärkeät asiat siirtyvät työmuistiin.
Työmuisti on tärkeä, koska tietoinen ajattelu tapahtuu sen varassa. Se on kooltaan varsin rajallinen. Asia pysyy työmuitissa-ilman kertaamista-vain muutamia kymmeniä sekunteja. Ihminen pystyy miettimään tietoisesti vain muutamaa asiaa kerrallaan. Asiat, joita on mietitty työmuistissa, täytyykin varastoida säilömuistiin.
Säilömuistia tarvitaan, olipa asia tapahtunut muutama minuutti tai monta vuosikymmentä sitten. Kooltaan se on valtaisa. Se voidaan jakaa moneen osaan muistettavan asian sisällön mukaan. Tapahtumamuistissa on tallentuneena oman elämän muistot. Tietomuisti toimii asiatietojen varastona. Taitomuistiin on tallentuneena erilaiset kyvyt. Säilömuisti voidaan jakaa myös sen mukaan, kuinka sieltä palautetaan tietoa: Tietoista muistia nimitetään eksplisiittiseksi muistiksi ( koevastaaminen) ja automatisoitunutta muistia implisiittieksi muistiksi (pyörälläajo).



Muistiin tallentaminen
Mitä ennemmän ja mitä syvällisemmin asiaa miettii työmuistissaan, sen paremmin se painuu säilömuistiin. Jesentely ylä- ja alakäsitteisiin ja väitteiden kriittinen pohdinta arkeen on tehokkaita tapoja painaa asia säilömuistiin. Keskeistä on liittää uusi asia jollakin tavalla siihen, mitä jo tietää. Ihmisen muisti ei täyty uusien asioiden oppimisesta-mitä enemmän asioita painaa mieleensä, sitä paremmin muiti toimii.

Mieleen palauttaminen
Asiat löytyvät muistista erilaisten muistivihjeiden avulla. Tilanne ja paikka ovat tehokkaita muistiveíhjeitä. Esim. jos on tavannut ystäväänsä tietyssä kahvilassa, paikka paluttaa ystävän mieleen, vaikka siellä kävisi yksinkin. Keskustelukumppani voi myös toimia muistivihjeenä. Jonkun seurassa on helppo keksiä puhuttavaa, kun taas toisen seurassa ajatuksia ja muistoja ei tule lainkaan mieleen.
 

Käsite:
Muisti voidaan jakaa myös retrospektiiviseen muistiin, eli menneisyyden muistamiseen sekä prospektiiviseen muistiin, eli kykyyn muistaa asioita, joita pitää tehdä tulevaisuudessa.

perjantai 24. tammikuuta 2014

10/ Tarkkaavaisuus

Valikoiva tarkkaavaisuus näköaistissa
Näköaistisa tarkkaavaisuus kohdentuu ylensää näkökentän keskiosaan. Näkökentän keskiö osuu silmän verkkokalvolla foveaan. Alueella on paljon tappisoluja, jotka lisäävät näkemisen tarkkuutta näkökentän keskiössä. Silmänliikekameralla on mahdollista tutkia, miten ihmisen katse liikuu esim. kuvaa katsottaessa. Näin voidaan seurata yksilön tarkkaavaisuuden kulkua.

STROOPIN TESTI
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/bi/bi4/3_ihmisen_fysiologia_ja_anatomia/20_aivot?C:D=1531171&m:selres=1531171

TARKKAAVAISUUSTESTI
http://www.radiocity.fi/vapaalla/tarkkaavaisuustesti-monta-kertaa-naet-joukkueen-syottavan-15-sekunnissa/2/16420 

Valikoiva tarkkaavaisuus kuuloaistissa
Ihmisen kykyä valikoida tarkkaavaisuutensa kohteet on kuuloaistin yhteydessä tutkittu dikoottisen kuuntelun menetelmällä: Koehenkilön vasempaan ja oikeaan korvaan kerrottiin eri tarinat. Henkilön täytyi kuunnella vain toista tarinaa ja muisti sen lähes täydellisesti, toisesta tarinasta hän ei muitanut mitään. Vain tietoisesti kuultu sanoma ymmärretään ja painetaan mieleen (suodatinteoria).

Cocktail party-ilmiössä ihminen on keskittynyt kuuntelemaan vain tiettyä tarinaa, mutta kuulee silti, kun oma nimi mainitaan toiseen korvaan kerrotussa tarinassa (suodatin-vaimennusteoria).


Keskittymiskyky
Keskittymisessä vaaditaan kykyä valikoida tarkkaavaisuuden kohde tietoisesti ja valppautta eli kykyä pitää tarkkaavaisuus yllä pitkän aikaa. Ahdistunut ihminen ei keskity tekemiseen vaan mieli täyttyy itse-epäilystä. Tehtävän sujuessa hyvin ja keskittymisen ollessa helppoa puhutaan virtaus-ilmiöstä (flow).

Tarkkaavaisuuden häiriöitä
ADHD-diagnoosin voi saada lapsi, joka käyttäytyy eri tilanteissa ja ympäristössä toistuvasti ylivilkkaasti. Aivoissa ADHD on liitetty otsalohkon toiminnan häiriöihin ja välittäjäaine dopamiiniin.

 logo 4 ADHD menu page, drawing by Chris Hayes ©

Tarkkaavaisuuden hermostollinen perusta
Otsalohkon vaurioista voi seurata tarkkaavaisuuden ongelmia. Olisi väärin sijoittaa tarkkaavaisuutta pelkästään otsalohkoon. Esim. oikean aivopuoliskon päälakilohkon vaurioista voi seurata neglect-häiriö. Häiriölle on tyypillistä, että potilas ei kiinnitä huomiota vasemmalla puolella oleviin asioihin.

 


Käsite:
Virtaus-ilmiö (flow) on syvän keskittymisen tila. Esim. ykilö "unohtuu" kirjoittamaan esseetä kunnes havahtuu huomatakseen, että aikaa on kulunut jo kauan. Virtaus on miellyttävä tila. Virtaus-tilaan pääsee tehväsissä, joissa ollaan taitojen ylärajoilla. 

9/ Havaintojen lainalaisuuksia


Havaintokehä ja kyky ennakoida
Havaintokehä:
1. Sisäinen malli ihmiskasvojen yleisistä piirteistä ohjaa havaintoja ja tarkkaavaisuutta järkeviin kohteisiin. Ihminen oppii ennakoimaan tiettyjen asioiden toistuvan samanlaisina.
2. Myös kuuloisia havaintoja verrataan sisäisiin malleihin: kasvoja verrataan sisäiseen malliin siitä, millaiset ihmisen kasvot yleensä ovat.
3. Tiedonkäsittely kehittyy sisäisten mallien tarkentuessa. Aluksi mallit ihmisen kasvoita perustuvat vain hänen lähipiirinsä ihmisiin. Esim. riittävän useat havainnot aasialaisesta ihmisestä johtaa siihen, että lapsi luo sisäisen mallin myös tyypillisistä aasialaisista kasvoista.

Luomme sisäisiä malleja monista aisoista esim. kieliopista ja ihmisten käyttäytymisestä.

Konteksti ja hahmolait jäsentävät havaintoa
Havainnon konteksti eli ympäristö vaikuttaa voimakkaasti. Hahmolait ovat periaatteita, joiden avulla päättelemme sen, mikä on kuvio ja mikä taustaa. Tunnettuja hahmolakeja ovat:
- Samankaltaisuuden laki
- Läheiyyden laki
- Yhteisen liikkeen laki
- Tuttuuden laki

Värinäkö
Värinäkö perustuu silmän verkkokalvon ja aivojen yhteistyöhön. Verkkokalvolla olevat tappisolut muuttuvat valon hermoimpulsseiksi. Värikokemus riippuu siitä, mikä on eri taajuuksiin reagoivien tappisolujen aktiivisuuden keskinäinen suhde. Vastaväriteorian mukaan aivot käsittelevät värejä vastaväriparien avulla.
 

Aisti-illuusiot-havaitsemisen automaattisuus
Illuusiot ja optiset harhat ovat ärsykekuvion suhteista tai muista ominaisuuksista syntyviä virhetulkintoja. Sama väri näyttää erilaiselta riippuen ympäristön luomasta kontrastista.








Käsite:
Havaintopsykologia tarkoittaa kongnitiivisen psykologian osa-aluetta, joka keskittyy aistimusten ja havaintojen tutkimiseen.